Törmäsin FB:ssa tyyppiin, joka alkoi haukkua suojelun, maalimiehet ja suojeluharrastajat ja kaiken. Luetteli niin tietävänä kaikki kidutusvälineet, joita purutreeneissä käytetään. Oli kerrassaan jutellut jonkun purugurun kanssa- varmaankin totta. Onko edes livenä nähnyt yhtään oikeaa maalimiestä. Lisäksi yksikään maalimies ei tälle emännälle ikinä kertoisi mitään. Vaisto jo varoittaa yhdellä silmäyksellä. Niinkuin se vaisto varoitteli yli neljä vuotta sitten useampaa bc-kasvattajaa.
Väitän, ettei tämä alle neljä vuotta bordercollien omistajana ollut  ole ikunaan käynyt lähelläkään suojelukenttää tai -harjoituksia.
Mutta kovin epäeettisenä hän tämän lajin esiteli. Ei itse ikinä menisi moiseen.
Kas kummaa, kun kuitenkin hän itse haaveilee oman beeceensä joskus tekevän IP-tuloksen. Treenaakin sitä ! Kuis nyt noin?
Moket hänen mielestään ovat epäeettisiä ja treenaajat tietenkin sitten enemmän. Näin toimii hänen mukaansa valtaosa suojeluharrastajista.

Tämän kritisoijan oma peruutuspeili koirankouluttamisessa on niin pahasti jäässä, ettei sieltä näy se oma toiminta lainkaan. Se on kuuleman mukaan erittäin epäeettistä ja kyse on kuitenkin vain tokosta!
Tyyppi huutaa "persereikä punaisena" koiralleen treeneissä. Koira näyttää hakatulle kokeessa- eikä varmaankaan syyttä. Ei varmaan ole pelkkää rääkkymistä, vaan kyllä käytetään muutakin impulssia.
Pilaa itse koiransa ja syy kaivetaan sitten geeneistä.
. Liian suuret luulot ja liian vähän tietoa.

Koira voi ja saa tehdä virheitä kokeessa, mutta sen pitää näyttää iloiselle, eikä sille, että nyt tuli virhe ja tuo ämmä on taas vihainen. Apua!
Jos koira esim. menee kokeessa ja kusee ruutuun, niin jotain on tapahtunut ja jotain on pahasti pielessä koira/ohjaajasuhteessa. Sen täytyy olla jotain sellaista, jota en haluaisi yhdellekään koiraraukalle. Enkä haluaisi itse olla moista edes näkemässä.

Kyllä löytyy kummallista koirasuhdetta.  Sitä en millään voi ymmärtää. En ikinä antaisi yhtään noista pois ja hakisi vain johonkin treeniin.
Olisi se aika kummallista, jos ehdottaisin jollekin kaverilleni, että ota sinä vaikkapa Pommi teille ja anna sun koira meille. No, semmoiseen vaihtokauppaan suostuisi varmaan vain joku täyspöllö ja saisin vaihdossa vielä pöllömmän otuksen meille. Ei ole kannattava kauppa.
Mutta yhden asian se on vaihdattanut mielessäni. Olen aina ollut sitä mieltä, että BC sopii ekaksi ja lapsiperheen koiraksi. Nyt perun tuon jälkimmäisen.
Toisaalta itseltäni ei mene noitten kanssa hermot. Tykkään jokaisesta ja kaikista niitten kummallisuuksista sen verran paljon, etten antaisi ilman pakkoa yhdeksikään päiväksi pois. En voisi olla hetkeäkään rauhassa, jos oma koirani olisi jossain muualla, vaikka olisi kuinka hyvä paikka. Koiran paikka on sen omassa kodissa- missä se koti ikinä onkaan. Mutta ei niin, että se ei tiedä, mihin laumaan se kuuluu, vai kuuluuko mihinkään.
Eikö sellaisessa tapauksessa olisi paras luopua kokonaan? Kun sitä eläintä ei rakasta, niin antaa sen sinne, jossa sitä rakastetaan sellaisena kuin se on.
Olen ennenkin sanonut, että koira on heikommassa asemassa, koska se ei voi itse vaihtaa olotilaansa, eikä se ole voinut vaikuttaa kotinsa valintaan. Sillä ei ole vaihtoehtoja, joita toteuttaa itse.

Tähän liittyy sekin, etten ikinä ottaisi sijoitusnarttua, enkä ikinä liisaisi omaani, koska en ikinä voisi luovuttaa sitä niin pitkäksi aikaa jonnekin sille vieraaseen paikkaan. Vieraassa paikassa saamassa pennut ja hädissään ja kipeänä ja mahdolliset vieraat koirat ympärillä.
Koiraa voi aidosti rakastaa vain sen ikioma omistaja ja sen paras paikka on sen oma lauma, jos laumassa on palikat paikoillaan.
Aivan kamalia tapauksia on tullut esiin: koira on mennyt sijoituskotiin, synnyttänyt ison pentueen ja kaikki pennut menehtyivät. Kukaan ei ilmeisesti ollut vahtinut synnytystä ja pentujen alkuhoitoa. Kukaan ei kai ole ollut nartun apuna ja seurannut pentuetta. Tiedän, että monet, monet nukkuvat ensimmäiset viikot pentulaatikon vieressä ja ovat valmiina auttamaan, jos apua tarvitaan. Missäköhän tämä nartturaukka mahtoi olla?
Voin aivan pahoin, kun tämän kuulin. Voi emo-raukkaa ja voi pentu-raukkoja. Osa tukehtunut sikiöpusseihin, kun emo ei osannut avata niitä. Loput ties mihin.
Lopputuloksena äärimmäisen sairas emäkoira ja menehtyneet pennut. Miksi näin voi edes käydä? Tällaiset saavat miettimään kaiken ns. jalostuksen merkitystä. Tapaus on kamaluudessaan niin inhottava ja vastenmielinen, että sellaisen " kasvattajan" ei pitäisi ikinä enää koskaan tehdä mitään pentuja millekään koiralle.

Katson tuossa noita omiani ja taas kerran kerron niille, että kuulkaas kaverit: Teillä on tosi hyvät olot. Kaikki vain napottavat pää kallellaan ja odottavat saavansa puhuttelusta makupalan.
Kaikilla maailman eläimillä vain ei ole yhtäläiset oikeudet.
"Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. "(Orwell- Eläinten vallankumous)

Olen pahoillani, jos sävy oli kiihtynyt, mutta jälkisensuriointi ei ole järkevää. Pilatus sen jo sanoi yli 2000-vuotta sitten. "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin." ..ja pesi kätensä asiasta. Tosiasiallisestihan tässä on vain mölisijän vihapuheesta kysymys, jota ei pidä ottaa niin vakavasti.