Siirsin tänne viime vuonna kirjoittamani blogikirjoituksen tänne tämän aamuisen takia. En millään edelleenkään ymmärrä, etteivät kasvattajat neuvo näitä pennunostajia.
Oma tilanteeni on vuodessa muuttunut - Nepsuli ja Minos nukkuvat Kankaalla ja tuikkivat tähtinä taivaalla. Laumassa on uusi labbistyttö ja vaikka melkoisella varmudella tiedän sen laukausvarmaksi, en missään tapauksessa vie sitä katsomaan ilotulitusta. Koirat pelkäävät niitä raketteja! Ihan kaikki. Ihan monta taas katoaa tänäkin uudenvuoden yönä. Viime vuonna karkasi rakettien katselusta pentukoira ja se löydettiin menehtyneenä.

 
Nyt eletään 2000-lukua jo pitkällä ja silti vielä kaikesta valistuksesta huolimatta löytyy näitä  koiranomistajia, jotka ovat vieneet koiransa katsomaan ilotulitusta. Kuinka moni koira karkasi tänä vuonna niitten paukkujen katselun aikana?

Vastuuntuntoiset kasvattajat vääntävät vaikka rautalangasta tuosta vaarasta.

Se, mikä näissä blogimerkinnöissä on niin surkeaa tietämättömyyttä, on että kuvitellaan koiran nauttivan noista räjähteistä. Ollaan ylpeitä, kun se sessu ei ollenkn pelännyt niitä. Pelännyt? Monet koirat ovat raivonneet! Se sitten tulkitaan kivaksi leikiksi napsia paukkuja. Pelottavia.

Koirat hyökkivät raketteja kohti, koirat haukkuvat raketeille, koirat rähisevät taivaalla suhiseville äänille. Herran jestas sentään! Eikö koiranomistajan omassa päässä suhise mitään? Melkoisia tuulitunneleita!

Tuo rähinöinti, yritys ottaa kiinni, haukkua, on pelkästään ärtymystä noihin paukkuihin. Se voi olla myös merkki laukausalttiudesta tai ainakin siitä voi vahvasti sellainen kehittyä. Sillä ei ole mitään tekemistä saalisvietin, taistelutahdon, toimintakyvyn kanssa. Paukkuärtyisyyden kylläkin, jos nyt haluaa jonkun LT:n osion hakea.

En ymmärrä, miksi se koirat pitää sinne viedä. Ei ne siitä nauti. Ylhäältä tuleva uhka on kuolemanvaara. Täällä laukausvarmat metsästyskoirat haukkuvat häkeissään koko päivän, yön ja vielä seuraavana päivänä kuuluu haukuntaa.

Sitten jotkut täyspässinpäät vievät jopa ääniherkkydestään tunnetut paimenkoirat katsomaan raketteja.

Omat eivät-  vaikka Pommi ja Minos ja Mörri ja Nepe ovat  laukausvarmoja, Kirke reagoi, muttei mene paniikkiin, eikä yritä napsia niitä kiinni, eivät IKINÄ ole katsomassa raketteja. Käytän ne kaukana metsälenkillä ja sitten ovat kotona ja pääsevät ulos vasta paukuttelun varmasti rauhoituttua.

Mikseivät kaikki  kasvattajat ihan tosissaan kerro tästä ja valista pennunottajia ihan vaikka "kädestä pitäen" ? Eikö kiinnosta, vai eikö itsekään osata ja ymmärretä?

Itse vaikka istuttaisin sen uuden omistajan jakkaralle, sanoisin: Nyt kuuntelet ja painat kalloosi seuraavat asiat:

  • niitä lumipalloja ei heitellä
  • veteen ei heitellä kiviä
  • koira ei kykene niitä hakemaan, noutamaan, tulee vain sekopäiseksi moisesta
  • et vie sitä katsomaan yhtäkään rakettia
  • yksikään koira ei nauti raketeista
  • koiralle ne ovat vihonviimeinen juttu
  • No, onneksi ei ole pentuja, eikä tarvitse niitten perustoimintoja alkaa näille kertomaan. KoiratComissa on niin hubaa neuvontaa ja niin "osavaa" koiranomistajaa. Taitaa monella olla ihan ensimmäinen vuosineljännes menossa tämän rodun kanssa.

Kuulikko? Ymmärsikkö? Tä? Häh? Kuulikko? Aatteleppa ite, ihan ite!